I: Näin ohjaat ja kaarrat oikein
II: Opettele jarruttamaan oikein
III: Näe ja tule nähdyksi
IV: Kun pito loppuu
V: Ohittamisen helppous ja vaikeus
VI: Vältä riskit tilanteiden ennakoinnilla
Kun henkilöauton renkaan ja ajoalustan välinen pito loppuu, auto lähtee luistoon. Kun moottoripyörällä joutuu vastaavanlaiseen tilanteeseen, pyörä erittäin todennäköisesti kaatuu ja seuraukset ovat sen mukaiset. Pitoa on opittava tarkkailemaan ja pitoon vaikuttavat perusasiat on syytä hallita.
Pito syntyy, kun maan vetovoima vetää rengasta kohti tien pintaa. Renkaan ja ajoalustan kosketuspintaan vaikuttavat kiihdytettäessä kiihdytysvoima, jarrutettaessa jarrutusvoima ja kaarreajossa kaartamisesta (keskipakovoimasta) aiheutuva sivuttaisvoima.
Sivuttaisvoimaa syntyy myös sivutuulesta ja tien kaltevuudesta, mutta näiden merkitys käytännössä on yleensä melko vähäinen. Toisaalta sivutuulen vaikutusta ohjattavuuteen ei pidä aliarvioida esimerkiksi tilanteessa, jossa tullaan metsän suojasta aukealle alueelle.
Tuuli voi riepotella moottoripyörän kuljettajaa myös esimerkiksi rekan ohittamis- ja kohtaamistilanteissa.
Kaarteessa jarrutettaessa tai kiihdytettäessä jarrutus- tai kiihdytysvoimat yhtyvät sivuttaisvoiman kanssa niin sanotuksi voimaresultantiksi. Kun se ylittää käytettävissä olevan pidon, rengas lähtee luistoon. Kaarrettaessa ei tämän vuoksi voi jarruttaa tai kiihdyttää samalla teholla kuin suoraan ajettaessa.
Mitä voimakkaampaa kaartaminen on, sitä vähemmän voidaan käyttää kaasua tai jarrua. Jarruttamista kaarteessa pitää pyrkiä moottoripyörällä aina välttämään, vauhti pitää ottaa pois jo ennen kaarretta.
Jarruttamisen vaikeus
Keskitymme tässä artikkelissa tarkastelemaan niin sanottuja katupyöriä erilaisissa liikennetilanteissa. Esimerkiksi urheiluajamista maastossa pitäisi lähestyä toisenlaisesta näkövinkkelistä.
Useimmiten pito menetetään jarrutettaessa, joka on pyörällä ajamisen vaikeimpia asioita. Vaikka jarruttamisen hallitsisikin, yllätys voi tulla luultua alhaisemmasta pidosta. Jos etupyörä lukkiintuu, seurauksena on yleensä nopea kaatuminen – kuljettaja ei usein ehdi tehdä mitään.
Kuivalla asfaltilla jarruttamisesta huolehtii 80-90-prosenttisesti etujarru, takapyörän vastuulle jää siis vain 10-20 prosenttia. Sorapinnalla tilanne muuttuu: etujarrulle jää 10-30 prosenttia ja takajarrulle loput, riippuen soratien pinnasta.
MOTORISTIN kannattaa suhtautua tällaiseen liikennemerkkiin autoilijaa vakavammin. Soranajon ohella merkki varoittaa usein myös huonosta pidosta. Maa-ainesta kulkeutuu kuorma-autojen renkaissa ajoradalle. Tarkkana on oltava erityisesti silloin, kun liittymä on tien kaarteessa.
Yllättävässä tilanteessa moni motoristi käyttää moottoripyörän jarruja asfalttipäällysteisellä tiellä väärin. Takapyörä jarrutetaan usein lukkoon. Takajarru on huono vauhdin hidastin, ja lukkiutuminen saa herkästi aikaan sivuluiston. Luisu suuntautuu oikeanpuoleisella ajokaistalla jarrutettaessa oikealle, koska ajorata on aina vähän ”kallellaan” oikealle.
Moottoripyörän vauhti hiljenee parhaiten etujarrulla. Sen käytössä on syytä välttää muun muassa liian voimakasta jarrukahvan puristamista sekä niin nopeaa tehojarrutuksen aloittamista, että paino ei ehdi siirtyä etupyörälle. Monta muutakin asiaa on otettava huomioon.
SUOJATIEMERKINTÖJÄ on myös sellaisia, joissa pito on kohtuullisen hyvä. Huonon ja hyvän pidon merkintöjä ei vaan pysty erottamaan paikkaa lähestyessään. Rautaiset kaivonkannet ovat aina liukkaita, sateella erittäin liukkaita.
Niin sanotuilla yhdistelmäjarruilla tilanne on tietysti erilainen, niissä etujarrukahvan painaminen vaikuttaa tietyssä suhteessa myös takapyörään, ja myös takajarrupolkimen käyttö voi vaikuttaa etupyörään.
Kaarteessa kaikenlainen pidon yllättävä heikkeneminen voi kaataa moottoripyörän. Saman voi saada aikaan ajoradan pinnan epätasaisuus, esimerkiksi keväällä niin sanottu routaheitto. Kun huomaa kaarteissa heiton, jota ei pysty sivuuttamaan, kannattaa yrittää saada sivuttaisvoiman vaikutus vähenemään oikaisemalla/loiventamalla ajolinjaa ”patin” kohdalla.
AJORADASSA oleva vaaranpaikka kannattaa yrittää väistää. Tässä ei enää ehdi väistää, on vain yritettävä keventää takamusta satulasta, jotta mahdollinenheitto kuopasta ei riistä ajoneuvoa käsistä.
Vaarapaikan kohdalla ei pidä jarruttaa tai kiihdyttää, vaan on pyrittävä rullaamaan kohdan yli. Sekin saattaa olla mahdollista, että kuljettaja ehtii lyhyesti jarruttaa ennen heitettä. Se edellyttää pyörän nostamista hetkeksi pystympään.
Pikeä, kaivonkansia, tiemerkintöjä…
Mitä kovempaa ajetaan, sitä huonommin vaaratilanteet ovat liikenteessä havaittavissa. Tämä pitää luonnollisesti paikkansa myös pidon yllättävän muuttumisen suhteen.
Ajaminen liian lähellä toista ajoneuvoa on aina vaarallista. Liian lähellä ajaminen estää näkemästä ajoradalla olevaa vaaraa, esimerkiksi puupalikkaa, joka voi aiheuttaa hallinnan menetyksen.
METALLINEN sillan pinta on jo sinänsä liukas, mutta sateen kastelemana pito on erityisen huono. Tällaisessa kohdassa ei kannatakiihdytellä.
Pimeys tuo mukanaan havaitsemisongelmia. Useimpien moottoripyörien valot ovat huomattavasti autojen valoja heikompia, ja usein valot on myös väärin suunnattu. Myös aurinko aiheuttaa murheita, vastaan paistava aurinko häikäisee pahasti erityisesti silloin, kun visiiri on kulunut ja naarmuuntunut.
Märkä tien pinta on oma lukunsa. Ensinnäkin se estää tehokkaasti näkemästä ajoradalla olevaa öljyä ja pikeä. Toiseksi se lisää huomattavasti muutoinkin huonon pidon omaavien tien kohtien liukkautta.
HELSINGIN Malmilla kaatui sateisen päivän aikana kolme motoristia jarruttaessaan punaisiin liikennevaloihin. Ajorata oli erittäin liukas, eikä liukkautta voinut märkyyden takia havaita. Liukkaus johtui paikallisbussin öljyä vuotavasta moottorista; jokaisella pysähdyksellä liikennevaloihin bussista valui öljyä ajoradalle.
Tällaisia ovat muun muassa rautatie- ja raitiovaunukiskot, kaivojen kannet, puiset sillat ja tietyökaivantojen ylityskohdat. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää myös tiemerkintöihin, kuten ajokaistanuoliin, sulkuviivoihin ja suojatiemerkintöihin.
Viime kesänä Helsinki-Hämeenlinna-moottoritiellä motoristi menehtyi, kun hän kaatui ylittäessään ajokaistojen välissä olevaa, runsaan 30 senttimetrin levyistä pikipaikkausta. Pikeä, jonka tarkoituksena oli estää veden pääsy pinnoitteen alle, oli kymmenien kilometrien matkalla.
PIKI on liukasta sateella ja kuumalla säällä. Tällaista ajorataa löytyy kilometritolkulla ainakin kahdesta kohtaa Lopelta. Sateella pikeä ei edes näe.
Mekin totesimme näiden pikipaikkausten olleen märkänä hengenvaarallisen liukkaita. Vastuukysymysten tuomioistuinkäsittely on kesken.
Hiekkaa, muovipusseja, lehtiä…
Kaksipyöräinen ajoneuvo on herkkä tienpinnan heitteille ja liukkaudelle. Myös tiellä olevat ylimääräiset esineet aiheuttavat moottoripyörille vaaratilanteita aivan toisella tasolla kuin autoille.
Moottoripyörä voi kaatua pienestäkin ajoalustan epäpuhtaudesta. Kaarteessa siihen saattaa riittää muovipussi, pikkueläimen raato tai vaikkapa kasaan painunut juomatölkki.
MOOTTORIPYÖRÄ kaatuu herkästi pienestäkin tien epäpuhtaudesta. Litistynyt juomatölkkikin aiheuttaa vaaran.
Luultavasti kaikkein eniten kokemattomia motoristeja kaatuu melko arkisen syyn takia: asfaltilla on hiekkaa tai soraa. Iso kaksisylinterinen, vahvasti vääntävä kone voi tuottaa yllätyksen kadun kulmassa kokeneellekin kuljettajalle. Moottori tuntuu sammuvan, ja kaasua pitää ehkä antaa tavallista enemmän. Silloin takapyörän alla asfaltilla ei saa olla soraa.
Lehtipuista irtoaa ajoradalle usein liukastusainetta, jota kannattaa varoa erityisesti silloin, kun tällaisten puiden oksat kaartavat korkealla tien yläpuolella. Myös puiden lehdet voivat varsinkin märkinä synnyttää vaaranpaikkoja.
AUTON renkaan ja ajoalustan kosketuspinta voi olla vaahteran lehden kokoinen,moottoripyörän renkaan vain murto-osa siitä: leveyttä on parin sentin verran, pituutta hieman enemmän.
TÄLLAISEN puupalan yli ajaminen kaataa helposti pyörän. Varsinkin kaarteessa vaara on suuri.
Vaara piilee myös sellaisella tietyöalueella, jossa on muutama kilometri sorapintaa, asfalttipintaa ja jälleen sorapintaa. Kun sorapinnalle ajetaan pölyämisen estävää liuosta, sitä lipsahtaa monesti myös jonkin matkaa asfaltin puolelle.
Tämä tekee ajoradan todella liukkaaksi. Samoin toimii keväisin kaupunkien kaduille levitettävä liuos, jolla sidotaan katupölyä ja helpotetaan katujen puhdistusta.
Abseilla lisää turvallisuutta
Huonon pidon paikassa suoraan ajettaessa yleinen varovaisuus useimmiten riittää, mutta jarrutettaessa tai kaarrettaessa pidon heikkeneminen on vaarallista.
METALLISET kiskot ovat varsinkin märkinä erityisen liukkaita. Myös sileiksi hioutuneet mukulakivet ovat petollisia erityisesti silloin, kun ne ovat märkiä tai kun niiden päälle on laskeutunut ohut siitepölykerros.
Ja kuten jo aiemmin tuli todettua, peli on yleensä menetetty, jos tehojarrutuksessa pito katoaa etupäästä. Jarrutuksia pitäisi harjoitella mahdollisimman paljon tuntuman säilyttämiseksi.
ABS-jarrut ovat yleistymässä myös moottoripyörissä. Lukkiutumattomista jarruista on erittäin suuri turvallisuusapu jarrutustilanteissa. Teoriassa ABS-jarrut eivät lyhennä jarrutusmatkoja, mutta käytännössä kylläkin.
KEVÄISIN ajoradoilla voi olla paljon talven aikana sinne ajettua soraa. Mitä pienempi sivutie, sitä pitemmälle kevääseen puhdistaminen venyy.
Tämä johtuu siitä, että voimakkaassa jarrutuksessa ei tarvitse pelätä jarrujen lukkiutumista ja moottoripyörän kaatumista. Jarruja uskalletaan käyttää tehokkaasti.